Kerron tässä omia kokemuksia vinyylisoittimen äänirasian vaihtamisesta.
Tuolloisen soittimeni – joka on mallia Dual CS 505-3 Audiophile Concept – hankin jossain 2006 vuoden paikkella. Tuttavani oli luopumassa musiikkilaitteistaan, joten ostin sen pois vähän niinkuin varastoon odottamaan. Tässä vaiheessa en vinyylejä enää kuunnellut koska olin enemmän kotiteatterilaitteiden lumoissa ja kuuntelin enimmäkseen CD -ja DVD -levyjä. Vinyylilevyt mitä olin aikoinaan 70 -luvun lopusta alkaen hankkinut, olivat edelleen olemassa sillä en luopunut niistä silloinkaan kun kuuntelu vaihtui CD -formaattiin. Hyvä näin, sillä niistä tulisi olemaan iloa myöhemmin.
Vinyylisoitin on 1990 luvun alkupuolen laitteita. Täyttä historiaa siitä ei ole tiedossa, sillä edellinenkään omistaja ei ollut alkuperäinen, joten sen vuoksi ei ollut tiedossa oliko sille tehty mitään huoltotoimenpiteitä. Itse olen siihen käyttöönoton jälkeen vaihtanut vetohihnan, pölykannen ja parempilaatuisemmat RCA -kaapelit. Siinä oli paikallaan DUAL:in suosima perus MM -äänirasia Ortofon OM 5E johon vaihdoin uuden neulan vuonna 2019 (malli DN 165E).
Levysoittimen soundeihin olen ollut varsin tyytyväinen. Olen pitänyt vinyylisoitinta hyvänä kakkosena CD -kuuntelun rinnalla. Kuitenkin viime vuosina vinyylien kuuntelu on lisääntynyt yhä enemmän. Olen hankkinut joitankin uusia, mutta eteenkin käytettyjä levyjä itselleni. Paikkakunnalla on levykauppa ja muutamia hyviä kirppareita joista on saattanut löytää mielenkiintoisia hankintoja. Jokin vinyyleissä silti kiehtoo. Itse levy kansitaiteineen tietysti, mutta olen kyllä havainnut parhailla levyillä olevan sellaisen äänimääilman joka sopii korvaani oikein mukavasti ja miellyttävästi.
Olin tiedostanut että on olemassa toinenkin äänirasiaformaatti, mutta en sen kummemmin ollut miettinyt niiden eroja. Jokin siinä kuitenkin alkoi kiinnostamaan ja ainahan sitä laitteistoja on mukava päivittää, varsinkin jos on tiedossa havaittavia muutoksia ääneen. Aloin selvittämään rasioiden eroja. Kaikki kommentit rasioiden erosta viittasivat siihen että MC -rasialla voitaisiin saada enemmän kuuluville kuin MM -rasialla. Minulla oli Hifiharrastajien kautta tilattu Vinyyliopas, jota lukemalla sain myös hyvää taustatietoa ja faktaa aiheesta.
Ajatus oli että jos löytäisin alkuun käytetyn MC -rasian jolla voisin lähteä vertailua tekemään. Jonkin aikaa selailtuani löysinkin myynnistä käytetyn mielenkiintoisen ja sopivanhintaisen MC rasian. Otin yhteyttä myyjään ja vaihdoimme kuulumisia asian tiimoilta. Hänellä oli ollut useita MM ja MC -rasioita käytössä joten annoin kokeneen käyttäjän mielipiteille arvoa. Hänellä oli pelkästään hyvää sanottavaa MC -rasiatyypistä ja kyseisestä Denon DL-103 rasiastakin. Teimme kaupat rasiasta ja sitten vain odottamaan että posti tuo paketin kotiin.
Valmistauduin odotellessa lukemalla Vinyyliopasta jossa oli myös ohjeita ja huomioita äänirasian vaihtamiseen, kuinka vaihto kannattaa tehdä ja hyödyntää mukana vaihtoon tarvittavia mittatyökaluja.
Vaihtotoimenpiteet aloitin asettamalla äänivarren lukitustilaan, jonka jälkeen asetin sivuttaisvedon ja neulapainon säädöt nolla-asentoon. Varmistin äänirasian johdotukset ja niiden värimerkintöjen tarkoituksen ja vertasin niitä uuteen.
Äänirasia oli kiinni äänivarren kelkassa kahdella ruuvilla, joiden irroittamisen jälkeen rasia oli käsissäni ja pääsin irroittamaan johtimet. Tästä vaiheesta oppaassakin varoitettiin että kannattaa olla varovainen. Pinseteillä otin kiinni johtimien päistä ja varovaisesti vedin ne pois rasian johdinpiikeistä. Johtimet lähtivät varsin helposti pois paikaltaan.
Uusi rasia oli painoltaan 8,5g joten hieman enemmän kuin Ortofonissa joka oli 5g. Dualin suositukset rasialle olivat välillä 2,5 – 10g joten painon suhteen ei pitäisi olla tarvettan erityistoimenpiteisiin. Joissain tapauksissa kuulemma vastapaino ei ole ollut riittävä joten pienellä lisäpainolla on asia saatu korjattua kuntoon, mutta nyt ei tarvinnut mennä siihen.
Uusi rasia oli helppo asentaan nykyiseen. Ruuvit olivat sopivat ja säätövaraakin olin etu -taka -suunnassa.
Käytin rasian kohdistamiseen Dualin sivuilta löytyvää mittaa jolla rasia saadaan pituussuunnassa oikean etäisyyden päähän.
Vinyylioppaan mukana tuli myös shapluuna jolla rasian pystyi säätämään oikeaan kulmaan rasiassa.
Rasia oli nyt paikallaan ja rasiapainon säätäminen saattoi alkaa. Tämä tapahtuu perussäätöjen ollessa nolla-asennossa niin, että vapautat äänivarren lukituksesta ja säädät vastapainosta niin että äänivarsi kelluu tasapainossa ilman että se ei nouse eikä laske siitä mihinkään. Tämän jälkeen säädät neulapainon omasta säätimestä rasian vaatimalle arvolle, tässä tapauksessa se oli 2,5g. Sivuttaisvedon arvoksi voi laittaa saman ja tässä tapauksessa neulatyyppin ollessa pyöreä. Neulapainomittaria ei ollut käytettävissä joten piti luottaa laitteen omiin säätöihin.
Rasia paikallaan ja kaikki valmiina testikuunteluun.
Testikuunteluun olin valinnut kolme läpeensä tuttua levyä josta jokaisesta pari tunnetuinta kappaletta. Nämä kappaleet ja niiden sisältö olivat erittäin hyvin muistissa.
Ensimmäisenä laitoin soimaan Commodoresin Night Shift:in, joka on yksi parhaiten soivia vinyyleitä kokoelmassani. Kuuntelin hetken aikaa silmät kiinni. Ensimmäinen sana mikä tuli mieleen kuvaaman soundia oli sivistynyt. Ääni oli kauttaaltaan tasapainoisen oloinen ja rauhallinen, aikasempi rasia tuli alakerran osalta voimakkaammin esille, mutta tässä tapauksessa uuden rasian eduksi. Merkittävin muutos tuntui tulevan oikeastaan keskialueella, laulajan ääni ja äänikentässä kuultavat kaiut tulivat paljon paremmin esille kuin aikaisemmin – tilantuntua oli eri tavalla kuin ennen. Oikeastaan hämmästyinkin että tässäkö olikin tällaista mitä en ollut aikaisemmin havainnutkaan.
Tässä vaiheessa vaihdoin levylautaselle Broadcast -yhteen ensimmäsen levyn ja Pacific -kappaleen. Laulajan äänessä oli selkeyttä kaikki s-kirjaimet ja suhuäänet kuuluivat puhtaasti ilman mitää säröä tai kireyttä. Percussiot tulivat napakasti esille. Luonnollisuus oli toinen sana joka tuli mieleen kuvaamaan tätä asiaa. Rumpalin sybaalit löysivät paikkansa äänikentästä aikaisempaa tarkemmin. Hi-hat, ride ja chrash-pellit olivat siellä missä niiden pitääkin.
Kolmas äänite oli Joe Jacksonin Cha Cha Loco, joka sisältää lattarimaista rikasta ja moni-instrumentaalista soitantaa. Hienostunut, erottelukykyinen ja avara äänimaailma jota oli vaivatonta kuunnella. Tässä vaiheessa viimeistään suupieleni olivat kääntyneet ylöspäin ja totesin että tämä oli hyvä hankinta. Rasian olemus tuki omaa musiikkimakuani entisestään joten rasian päivittäminen oli onnistunut ja äänenlaatu meni oikeaan suuntaan.
Tässä vaiheessa voin sanoa että jos on mahdollista kokeilla eri tyyppisiä äänirasioita niin suosittelen kyllä testaamaan. Voit saada parannusta settiisi ja täten taas lisää intoa kuunteluun. Voi hyvinkin olla että tämä ei jäänyt viimeiseksi rasiavaihdoksi itsellänikään. Nälkä kasvaa syödessä – kuten on tapana sanoa.