”Hei kuule, teemme täällä huoneen siivousta ja siellä on ne pojan vanhat kaiuttimet. Viedäänkö kaatopaikalle vai olisko sulla käyttöä niille?” Siskoni puhelu sai aikaan hetken hiljaisuuden, mietin että mitkä kaiuttimet? Tiesin että vuosia sitten kummipojalle hankittiin jotku käytetyt kaiuttimet, mutta en tarkalleen sanottuna muistanut mitkä ne olivat. Sanoin että pistä talteen vaan, käy ne hakemassa joku viikonloppu.
Viikonloppu lähestyi ja menin käymään vierailulla. Siellähän ne odottikivatkin eteisen lattialla pinossa. ”Ai ne olikin nuo, enpä kyllä olis muistanut että juuri nämä”. Vähän ihmeissäni olin mutta tunnistin heti mistä oli kyse. Nehän oli kaverini aikoinaan rakentamat – omalla signeerauksella nimetyt – JTV-453 kaiuttimet, tuttavallisemmin Pekka Tuomelan suunnittelemat 40/3 kolmitiekaiuttimet, jotka kaupallisesti tunnettiin nimeltä BBX-445. Kyllä nuo kaiuttimet pitää ja kannattaa pelastaa, laatupelit kun olivat aikoinaan ja uskallan väittää että edelleen.
Tämähän oli positiivinen yllätys. Kaiuttimet näyttivät päällisin puolin asiallisilta. Pinnassa pieniä kolhuja ja kulumisia, mutta tuon ikäisissä saakin olla. Elementit olivat ehyet, paitsi keskiäänielementin pölykuppi oli painunut sisään. Etukankaat puuttuivat. Muistan niissä sellaiset olleet ja siitä oli todisteena kehystappien paikat. Ai niin, bassoelementti toiseen kaiuttimeen aikoinaan vaihdettiin, se tuli mieleen. Hifitalolta se tilattiin ja vaihdettiin paikalleen. Kylläpä EDM -musat soivat niistä oikein hienosti. Ei muuta kuin kaiuttimet auton perään ja siirtäminen ne kohti kotia. Hitto miten painavat ne olikaan, mitähän ne on oikeen syöneet?
Ajatus oli sellainen, että tarjoan niitä aluksi niiden alkuperäiselle omistajalle. Otin valokuvan ja pistin whatsupilla menemään, että tunnistaako hän ne vielä. Sieltä tuli vastineeksi hymiötä kommenttien kera, joten tunnistus oli onnistunut. Kysyin että haluatko ne itsellesi muistoksi tai mahdollisesti autotallikaiuttimiksi, mutta kertoi että ei ole oikein käyttöä niille enää. Kerroin että pidän ne sitten itselläni ja laitan ne tuonne varastoon kasarisetin jatkoksi. Mutta ennen sitä käyn ne läpi kokonaisuudessaan.
Kaiuttimet oli rakennettu vuosien 1982-83 aikana omaan käyttöön. Muistan hyvin tuon ajan kun kävimme kaverilla kyläileen ja kuuntelemassa hänen hienoa vinyylikokoelmaansa. Niiden kautta tuli kuunneltua monelaista musiikkia. Erityisesti jäi mieleen Pink Floydin Dark side of the moon. Iso olohuone, kaiuttimet etäällä toistaan, ne kellojen soimiset Time -kappaleessa on jäänyt lähtemättömästi mieleen, niin aidon ja vaikuttavan kuuloiset ne olivat. Tuollaista äänentoistoa ei siihen aikaa päässyt kuulemaan missään muuta kuin hifi-liikkeessä. Omistaja on luopunut niiden käytöstä 90 -luvun alkuvuosina kun hän hankki tilalle Genelec Biway 1049A -kaiuttimet. Ilmeisesti joku vuosi sen jälkeen ne sitten hankittiin siskon pojalle käyttöön. Viimeiset vuodet ne ovat kuitenkin olleet käyttämättömänä sisätiloissa lasten muuttaessa pois kotoaan.
Kytkin kaiuttimet varastossa oleviin stereoihin kiinni ja laitoin testimusiikin soimaan. Molemmista lähti ääntä joka oli jo hyvä merkki. Kävin elementit läpi ja huomasin että toisen kaiuttimen diskantti oli pimeänä. Muuten ne tuntuivat soivan varsin normaalisti.
Eipä muuta kuin elementtejä irroittelemaan ja tutustumaan sisuskaluihin tarkemmin. Ensimmäisenä irroitin bassolelementin. Sen kautta pääsin irroittamaan myös diskanttielementim pois kun se oli silikonilla aika hyvin tarttunut kiinni sijoilleen, joten väkisin vääntäminen ei tullut kysymykseen. Diskanttielementin mittauksissa havaitsin että se näytti ääretöntä, eli jostakin kohden johdin on poikki. Otin diskantin pölykupinkin pois ja yritin katsella onko johdin näkyvästä kohden poikki, mutta ei siihen silmällä löytänyt mitään. Seuraavaksi poistin keskiäänielementin ja lopuksi jakosuotimen. Jakosuodin oli pohjalle kiinnitetty kahdella ruuvilla. Jostain syystä jakosuotimen piirilevy katkesi irroitusvaiheessa. Piirilevy olikin vähän ohuempa mallia kuin normaalisti ja olisiko sitten hauruastunut matkan aikana, tosin siinä oli kyllä varsin painavat kelat jotka edesauttoivat katkeamista. Tarkisin että kyllä sen vielä hyppylangoilla saa kuntoon. Keskiäänikaiuttimen pölykupin sain imaistua takaisin muotoonsa imurin avulla. Varovasti imuriletku kupin lähelle ja imuri päälle, voimistuva alipaine nosti kuvun helposti takaisin oikeanlaiseksi.
Diskanttielementti oli mallia Audax HD 100 D 25. Tiesin että tuollaisia kaiutinelementtejä liikkuu myynnissä aina silloin tällöin ja pikainen googlettelu toikin hyviä tuloksia. Tori-fi:ssä olikin myynnissä kyseiset diskantit sekä muutakin osaa kyseiseen malliin. Sain yhteyden myyjään ja pääsimme kaupoille. Tilasin samalla hieman jämäkämmin rakennetut jakosuotimet ja sain vielä toisen diskantinkin kaupan päälle, joten mielestäni onnistunut kauppa.
Tarkoitus oli että vaihdan jakosuotimen elektrolyyttikondensaattorien (Elko) tilalle uudet korvaavat. Näiden kondesaattorien tiedetään vanhemmuuten menettävän ominaisuutensa ja kun kyseessä oli jo 38 vuotiaat kaiuttimet, niin niiden vaihtaminen olisi järkevää tehdä tässä vaiheessa. Lisäksi tarkoitus oli uusia myös sisäjohdotukset ja kaiutinjohtojen liitinpaneelit, sekä kiinnitysruuvien tilalle vaihtaa mustat vastaavanlaiset. Loppuviimeistelynä vielä myös uusi etukangas uusilla kiinnitystapeilla ja rimoilla.
Lähestyin paikallista komponenttiliikettä (SP -elektroniikka) sähköpostilla johon olin listannut tarvittavat komponentit. Kaikkea osia ei löytynyt – kuten joitakin bipolaarikondensaattoreita – joten päätin ottaa niiden tilalle muoviset korvaavat. Muutenpa tarvikkeet sieltä löytyivät joten eikun pistäytymään kaupassa.
Tilatut jakosuotimet oli kasattu jämäkälle lastulevylle, johon oli myös helppo vaihtaa uudet komponentit.
Sisäjohdotukset kannatti vaihtaa myös samalla kertaa uusiin.
Liitinpaneelia varten piti takaseinään kovertaa isompi reikä. Onneksi naapurilta löytyi lainaan siihen tarkoitukseen tehty säädettävä leikkuuterä, jolla reiän tekeminen oli helppo työstää.
Etukangasta varten piti hankkia rimaa josta kehikon voi rakentaa. Ostin Bauhausista pyöristetyllä profiililla olevaa käsittelemätöntä rimaa, josta sitten leikkasin rimat määrämittaisiksi ja työstin ne 45 asteen kulmaan. Koska käytettävissä ei ollut kulmashapluunaa, jälki ei ollut ihan täydellistä vaan jouduin viimeistelemään sen vielä viilan avulla niin että kulmat asettuivat oikealla lailla kohdalleen. Ennen liimaamista vielä pyhkäisy hiomapaperilla niin pinnoista lähti ylimääräinen karkeus pois. Kokoamisvaiheessa kuumaliimapistooli on äärettömän hyvä työkalu, sillä rimoja ei tarvinnut millään tavalla kiinnittää kuivamaan liimauksen ajaksi, riitti että painoit niitä hetken aikaa yhteen. Mietin myös että pitäisikö rimoitukset maalata mustaksi etteivät ne näy kankaan läpi, mutta sitä ei sitten tarvittu koska kangas oli sen verran peittävää ettei läpikuultavuutta havainnut.
Lopuksi vielä pintakäsittely ja kaiuttimet olivat valmiit testikuunteluun. Kaiuttimet saivat telineiksi jakkarat, jotka sattuivat olemaan juuri oikean korkuiset. Näihin sopisi kyllä hienosti sellaiset mustat pyöristetyt yksijalkaiset telineet.
Testikuuntelussa ensivaikutelma ei oikein vakuuttanut. Tämä johtui varmaankin siitä että omat kaiuttimet (Gradient 1.3) ovat sointimaailmaltaan niin eri tyyppiset, että korva pyrkii väkisinkin löytämään samankaltaisuutta. Kaiuttimia vaivasi ponnettomuus, mikään ei oikein tuntunut missään vaikka toisaalta ne kyllä toistivat taajuudet varsin hyvin. Keskialue oli jotenkin vajaan oloinen ja mikä merkittävin puute niin näistä puuttui sellainen tarkkuus ja elväyys mihin olin tottunut. Bassot olivat myös varsin maltilliset.
Jätin kaiuttimet paikoilleen ja ajattelin että kuuntelen niitä rauhassa pidempään. Siinä ne olivat käytössä viikon ajan, välillä kuunnellen musiikilla tai sitten vain television katselussa äänilähteenä. Muutaman päivän sisällä huomasi että kyllä näistäkin sävyjä lähtee. Missään nimessä eivät kyllä huonot ole. Ehkäpä tuollaiset live -äänitteet tuntuivat soivan näistä autenttisimmin. Hyvin harmoninen soundi kaikenkaikkiaan. Basso on loppujen lopuksi varsin maltillinen vaikka kotelon koon myötä voisi kuvitella voimakkaammaksi. Viikon kuuntelun jälkeen tulin siihen tulokseen että kyllä nämä soivat pelit ovat. Soundi on vain tyypillinen perinteisen kotelokaiuttimen soundi. Luonnehtisin ääntä all-around -tyyliseksi. Itse olen tykästynyt Gradienttien suuntaavaan, erottelukykyiseen ja tarkkaan äänimaailmaan. Näiden toetutus on taas erilainen ja äänimaailma sen myötä omanlaisensa. Kyllä näiden kanssa voi elää – jos ei tiedä paremmasta.
Lopputulokseen olin tyytyväinen. Kaiuttimista tuli pienellä rahalla nätin näköiset ja päivitettynä ne soivat vielä mukavasti pitkäänkin. Itselle tällainen klassikkokaiuttimien restaurointi on oikein mukavaa ajanvietettä ja terapiaa normi päivätyön ohessa. Näkee oman käden jäljen ja tässä tapauksessa vielä kuuleekin. Vaikka kaiuttimet eivät tässä tapauksessa jääneetkään päivittäiseeen käyttöön, ne pääsevät kuitenkin lämpimään varastotilaan kakkoskaiuttimiksi. Eihän sitä toisalta tiedä vaikka niitä tulisi vielä ikäväkin. Silloin ne on helppo käydä nostamassa sieltä takaisin kuunteluun.